2019
red clay
exhibited at B-galleria, Turku, Finland

Teoskokonaisuus koostuu punasaveen jäljennetyistä taiteilijan ja hänen läheistensä ihon osista. Se on syntynyt ihon verkkomaisen pintarakenteen ihmettelystä, ja toisaalta ajatuksesta ihmisestä holobionttina: Kuten korallit, mekin koostumme erilaisista pieneliöistä, jotka asuvat kehossamme, ja joiden kanssa elämme symbioosissa, toinen toistamme hyödyttäen. Käsitys ihmisestä erillisenä olentona murtuu. Olemmekin eri organismien muodostama vuorovaikutusten verkosto, samalla eläen osana sellaista. Yksilöinä määritymme muiden ihmisten ja yhteisöjen kautta, ollen erottamattomasti kiinni muissa yksilöissä ja lajina muissa lajeissa.

Ja kuitenkin, tai ehkä juuri siksi, yksinäisyyden ja erillisyyden tunne on alituiseen läsnä, kuumottelemassa taustalla valmiina käymään kimppuun ja luomaan muureja minän ja muiden välille. Eikä elämisestä ilman ääriviivojakaan tule mitään, jos meinaa liueta jokaiseen vastaantulijaan.

/

The work consists of parts of the skin of the artist and her close ones reproduced in red clay. The inspiration has been the surface of the skin and on the other hand the idea of ​​human being as a holobiont: Like corals, we are made of various small organisms that live in our bodies and with whom we live in symbiosis, for the benefit of one another. The concept of human as a separate being collapses. Instead, we are a network of interactions between different organisms, while living as a part of one. As individuals we are defined through other people and communities, being inextricably linked with other individuals and as a species with other species.

And yet, or perhaps just because of it, the feeling of loneliness and separation is constantly present, waiting in the background, ready to create walls between me and others. And living without outlines is not any better, if you are about to dissolve in everyone.

photos: Jose Jompero